Linja-autossa ompi tunnelmaa

Blogini on hetken viettänyt hiljaiseloa, sillä olen ollut melko kiireinen. Opiskelu-ja työkuviot ovat syöneet aikaani melko reippaasti. Nyt pääsin pitkästä aikaa istumaan alas ja kirjoittamaan. Onpahan hitaammatkin lukijat ehtineet mukaan ;)

Edellisessä postauksessai kerroin asioista, joita en uskonut Oulussa kaipaavani. No, mites kävikään?

1. Oululainen bussikulttuuri. Sitä on ja ei ole tullut ikävä, nimittäin kulttuurishokki nro 2: täällä bussit kulkee kerran tunnissa ja illalla kahdeksan jälkeen saati sunnuntaisin on turha kuvitellakkaan saavansa bussikyytiä. Oulussa bussilla pääsi jopa baaristakin kotiin! Kerron teille kuitenkin nyt ensimmäisestä bussimatkastani täällä, se oli aika jännittävä. Matkani tarkoituksena oli siirtyä kotoamme Seinäjoen keskustaan eli noin 5 kilometrin matka. Bussi tuli ajoissa pysäkille, kuski tervehti minua iloisesti ja pyysi matkasta 2€. (2€!! Pääseekö missään muualla enää näin halvalla?). Noustuani autoon huomasin olevani ainoa ikäluokkani edustaja. Etupää oli täynnä eläkeläisiä ja taka-osaa täyttivät lapset ja teini-ikäiset, jotka liikkuivat bussilla kouluun. Istahdin johonkin siihen väliin ja huomasin ihmisten tuijottavan minua. Olin kai outo näky bussissa. Täällä ikäiseni taitavat kulkea autolla. Luin jostain, että täällä pohojammaalla autoillaan eniten. Onhan se tietty ymmärrettävää, sillä pikkukyliä on paljon ja siten myös työmatkaa tekeviä.

Bussimatka keskustaan taittui mukavasti. Vaikutti siltä ettei matkustajilla ollut kiire mihinkään. Päässäni alkoi väkisinkin soimaan kipale "linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeeaaa". Matka kesti noin 10 minuuttia. Olin vaikuttunut siitä, että KAIKKI matkustajat pienestä ekaluokkalaisesta vanhukseen huikkasivat kuskille "kiitos" noustessaan bussista. Oulussa se on jo katoava luonnonvara. Minä olinkin juntti kaupunkilainen maalla ja hyppäsin ulos sanomatta
sanaakaan. Tunsin piston sydämessäni.

Shoppailtuani päivän päätin lähteä bussilla takaisin. Tällä kertaa kuski itse huusi minulle poistuessani kulkuvälineestä "kiitos hei". Se sai hymyn huulilleni. :) Sen verran pienempi tämä kaupunki vissiin on, että täällä vielä pienet sievät teot elävät. Minusta se on ihanaa. Ihmisten pitäisikin olla enemmän yhteisöllisiä ja auttaa joskus toisia vaikka ihan pyytettömästi! Toivottavasti tällainen asenne säilyy täällä ja toivottavasti näkemykseni kaupungin yhteisöllisyydestä ja solidaarisuudesta ei muutu tästä.

Julkisella matkaamisesta jäi minulle positiivinen mieli kaiken kaikkiaan. Vaikka täytyy todeta, että olen jo tottunut Oulussa siihen, että bussit ovat myöhässä ja täällä sitten myöhästelen niistä. Veikkaan että niillä on jotain minua vastaan, ja siksipä kuljen myös täällä pyörällä. Nyt kun teitä harjataan siistiksi talven pölyistä, on matkan taittaminenkin paljon mukavampaa.

2. Tuuli. No, tuuleehan se toki täälläkin, mutta se ei ole samanlaista kuin Oulussa. Siellä tuuli on kylmä ja usein navakka. Täällä tuulee harvemmin, mutta maasto on kuitenkin sen verran alavaa, että tuuli pääsee joka paikkaan.  Silti ei ole Oulun tuulta tullut ikävä.

3. Ei, ei ole tullut ikävä.

Täällä lumet on sulanut jo hurjaa vauhtia ja pääsen pian tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen! Se on kuulemma kivempi ku talvinen ;) kiitos muuten kommenteista ja saa muutkin kommentoida! On kiva tietää, että tätä luetaan. :)

Ps. Ote mun ja poikakaverini keskustelusta:
P:"Sillä on joku sata hehtaaria nevaa"
Minä: "Nevaa? Mikä se oikein on? aa, niin nevvaa!"
Kielimuuri...