Virvon varvon

On palmusunnuntai. Olen valmistautunut siihen, että tänään ei ovea avata, sillä en ole varautunut ovelta ovelle kiertäviin pikkunoitiin. Onneksi ovikello ei soi kertaakaan ja saamme olla rauhassa.

Lankalauantaina havahdun siihen, kun ovikello soi. Sen jälkeen ovea hakataan voimakkaasti ja pitkään. Olen varma, että nyt on jollakin kova hätä ja menen avaamaan. Oven takana seisoo kaksi alle metrin korkuista pikkunoitaa, joiden pienet nyrkit puristavat toisessa kädessä vitsoja, toisella käsivarrella roikkuu pieni kori. Kasvoja reunustaa huivi, ja poskiin on maalattu mustia pisteitä. Vitsat viuhuvat tiuhaan tahtiin, kun tyttöjen kimakat äänet tapailevat tuttua lorua. Esityksen jälkeen tytöt tuijottavat minua odottavina, ujoina. En ole valmistautunut mitenkään heidän tuloonsa ja yritän kuumeisesti miettiä, mitä voisin heidän koreihinsa tiputtaa. Lopulta kaivan lompakostani kaikki kolikot, ja annan ne heille. Rahojen vastineeksi saan vitsan. 

Googletan pääsiäisen vietosta Pohjanmaalla, ja saan tietää, että täällä tosiaan on muun maan tavasta poiketen tapana virpoa vasta lankalauantaina. Marssin kauppaan ja ostan pussillisen pieniä suklaamunia. Sen jälkeen ovikello ei tietenkään soi kertaakaan, ja joudumme itse syömään ne herkut. Harmi! ;)

No, tämä oli pieni kulttuuriero, josta en ollut koskaan ennen kuullut. En myöskään osannut odottaa törmääväni tällaiseen. Mieheni äitiltä sain kuulla, että täällä myös tavataan poltella kokkoja pääsiäisenä mutta ei niinkään juhannuksena. Niitä komeilikin siellä täällä tien varsilla.

Nyt olen taas himpun verran enemmän seinäjokinen! Pääsiäisenä oli muuten aika lämmin ilma ja saunan jälkeen oli kiva hipsiä terassille istuskelemaan. :)

ps. Mää kuulemma eilen tinttailin. Mitäs oululaiset tähän sannoo?