Ystävää mää mettästän

Tositarkoituksella. Tahdon saada kivan. Ja huumorintajuisen. Luotettavan. Empaattisen. Elämästä nautiskelevan.

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että pitäisi löytää sosiaalisia kontakteja täältä. Tämä onkin ehkä se vaikein asia uudelle paikkakunnalle muutettaessa, ja sitä pohdinkin etukäteen PALJON. Lapsena kavereita oli paljon helpompi saada, jos barbileikeissä saatiin sovinto kumpi saa sen kiharatukkaisen. Siinä muuten on tutustunut toiseen jo melko hyvin, kun on leikkinyt kotista tai barbeilla. Muistan omasta lapsuudestani yhden kerran, kun eräs tyttö tuli meille ensimmäistä kertaa kylään. Hän asui maalla, ja oli tottunut touhuamaan ulkona ja leikkimään eläinten parissa. Toki minäkin olen paljon leikkinyt ulkona, mutta tuolla kerralla päätin esitellä hänelle isoiskojeni vanhat silosääriset barbini - ajattelinhan että ne ainakin on cooleja, joista kaikki tytöt tykkäävät! Hän katsoi minua vähän pitkään ja totesi "et oo tosissas". Ei ollut barbileikit hänen suosikkilistallaan!

Tämä ehkä jo kertoi siitä, että meidän maailmamme oli sen verran erilaiset ettei meistä sydänystäviä tullut. Kertokaapa lukijani, että mistä aikuisena voi löytää ystäviä, jotka tykkäävät tehdä samoja juttuja ja ovat samalla aaltopituudella? Olen ottanut jo muutamia keinoja käyttöön, mutta osa vaatii vielä toteutusta.

Yksi vaihtoehtohan on etsiä ystäviä netistä. Siellä olenkin pyörinyt viime aikoina jonkin verran ja etsinyt kavereita. Vielä ei ole tärpännyt, mutta en aio luovuttaa! Netissä ehtii jutella kaverin kanssa etukäteen ja voi päätellä, onko henkilö kenties sellainen, joka olisi samantyyppinen kuin itse.

Toinen vaihtoehto, mitä olen vakavissani pohdiskellut, on vapaaehtoistyö, joka kiinnostaisi minua muutenkin kuin pelkästään mahdollisten uusien tuttavuuksien takia. Ajattelin ottaa yhteyttä kriisikeskus mobileen ja SPR:ään. Myös Walkers- nuoruuden veteraanit olisi mielenkiintoinen, mutta sitä varten pitäisi kulkea Kauhajoelle saakka. Ensimmäisenä otan nyt ehkä kuitenkin kontaktin kriisikeskukseen, sillä se kiinnostaa minua paljon muutenkin.

Työ olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta sitä ei minulla tällä hetkellä ole. Olen myös miettinyt uuden harrastuksen aloittamista, mutta en ole vielä keksinyt mitään kivaa. Oulussa harrastin sirkusta, ja harmittaa ettei täällä ole sitä harrastusmahdollisuutta. Akrobatiaa voisi harrastaa, mutta sinne en ole vielä uskaltautunut. Kaverini Oulussa ehdottivat, että menisin vain paikalliseen baariin - sieltä kuulemma löytyy kavereita! :D En vain tiedä, että onko se kovin hyvä vaihtoehto... Paikallinen pubi vaikuttaa melko räkälältä.

Nyt kun alan lukemaan tätä listaa, niin olenhan minä keksinyt jo itsekin vaikka mitä vaihtoehtoja - toteutus vain puuttuu. Myös mieheni kautta voin saada kavereita, mutta pitäähän mulla olla ihan omiakin kamuja, jotka eivät ole häneen kytköksissä mitenkään ;) Mieheni on paljon viikonloppuisin poissa töitten takia, ja minä taas olen matkustanut opiskelujeni takia paljon, ja sen vuoksi olemmekin olleet yhtä aikaa kotona viimeisen kuukauden aikana vain yhden viikon. Minä tulin eilen takaisin Oulun reissulta, ja huomenna saan miehenikin onneksi kotiin. Pidän hänestä niin tiukasti kiinni, että on turha yrittää viedä häntä mihinkään ennen keskiviikkoa, jolloin vissiin on pakko päästää hänet taas keikalle. :)

Leskenlehdet jo kukkivat täällä :) 

Olin Oulussa vapun ajan ja vähän pitempäänkin. Oli kiva nähdä kavereita ja omaa perhettä, ihania kummipoikia ja siskojen muksuja. Kuitenkin kun lähdin sieltä, niin tuntui siltä, että olen menossa kotiin, kun lähden Seinäjoelle. Ja onhan ollut ihana nukkua omassa sängyssä! Seinäjoella minut otti vastaan ihana auringonpaiste, kun taakse Ouluun jäi lumisade. Ihanaa olla kotona.

ps. kuva ois kiva!