Syyllisyys

Hyvät lukijani. On tullut aika kertoa teille yhdestä negatiivisesta asiasta, joka liittyy toiselle paikkakunnalle muuttamiseen. Se on syyllisyys siitä, että jätin kaverini ja perheeni ja muutin pois ajatuksissani oma onnellisuus ja tulevaisuus. Olinko itsekäs, kun muutin?

Jotkut ehkä ajattelevat, että muutin pois saadakseni välimatkaa kaikesta, ja että nyt minulla on uusi elämä ja voin unohtaa kaikki ihmiset ja menneet Oulussa. Se ei missään nimessä pidä paikkaansa, ja toivon, että kaikki Oulussa muistavat ja ymmärtävät, että he ovat minulle ihan yhtä tärkeitä edelleen. Minun elämäntilanteeni antoi paremmin myöten muutolle, minkä takia juuri minä muutin, eikä puolisoni.

Välimatkassa on toki ollut hyviä puolia ja välillä Seinäjoella oleminen on tuntunut kuin lomalta. Viime vuosi oli minulle henkisesti melko rankka, ja nyt olen saanut miettiä asioita rauhassa, kun kalenterini huutaa tyhjyyttään. Oulussa minua välillä stressasikin se, että joka päivälle oli sovittuna treffit jonkun kaverin kanssa, enkä ehkä muistanut antaa itselleni tarpeeksi aikaa. Täällä olen oppinut elämään hetkessä ja on paljon mukavampaa, kun jokainen päivä ei ole aikataulutettu. Kiitos siitä kyllä kuuluu myös avopuolisolleni, joka osaa hetkessä elämisen taidon. Olen myös saanut pohtia ystävyyssuhteitani ja alkanut ymmärtää, ketkä ovat oikeita ystäviäni.

Syyllisyydentunnetta pahentavat kommentit: "muuta takaisin", "sinun olisi pitänyt olla täällä", "sinusta ei ole kuulunut", "milloin tulet Ouluun?" . Olenkin miettinyt, että muuttuuko tässä vaiheessa yhteydenpitämisen vastuu yksin muuttajan harteille? Ystävyyden ja muidenkin suhteiden pitäisi olla vastavuoroisia, ja molempien vastuulla tulisi olla se, että suhde säilyy. Miksi siis sinä et tulisi Seinäjoelle tai soittaisi minulle? :) Seinäjoelta on ihan yhtä pitkä matka Ouluun, kuin Oulusta Seinäjoelle. Toki vastuu ehkä enemmän on nyt minulla, sillä minulla on siellä monta ihmistä, joita haluaisin nähdä. Ajatus vain pyörähti mieleeni, eikä ole kohdistettu kenellekään, joten turha nyt vetää marttyyrin viittaa niskaan! :) Tämä on vain yleistä pohdintaa muuttamisesta ja suhteista.

Tiedän myös sen, että osaltaan yllämainitut kommentit sanotaan siksi, että halutaan osoittaa välittämistä ja ehkä ikävää. Jokainen ihminenhän tulkitsee kuitenkin asiat omasta perspektiivistään ja siksi koen niistä välillä syyllisyyttä. Ei siis tarvitse missään nimessä lopettaa niiden sanomista, vaan halusin vain tuoda esille minunkin näkökulmani asiaan. Ehkä olen myös luonteeltani helpommin syyllistyvä.

Poikaystäväni pitää minusta todella hyvää huolta täällä ja hänen perheensäkin on ottanut minut hyvin vastaan, ja olen siitä todella kiitollinen. Olen onnellinen täällä, toivottavasti sinäkin olet sitä minun puolestani. :)

Jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia, olisi todella kiva kuulla niistä! Miten olette selättäneet tunteenne?

Loppuun vielä haluan puhua meidän kaikkien vihollisesta, stressistä, jota minulle vissiin on aiheuttanut uuden työn aloittaminen, sillä uni on maittanut tavallista enemmän. Oletteko ikinä miettineet, kuinka paljon elämänmuutokset stressaavat teitä? Käykääpä tämän linkin takaa katsomassa, miten eri muutokset vaikuttavat. Myös tässä linkki stressistä teille, jotta muistaisitte näin kesällä ja LOMALLA relata - ei kaikkea tarvitse tehdä nyt ja heti. :) Nauttikaa keleistä ja ennen kaikkea itsestänne ja läheisistänne! (lisää tähän facebook-sydän)

Auringonlasku lakeuksilla erään hellepäivän päätteeksi

ps. Kiitos kaikille kivoista kommenteista ja palautteesta, jota olette antaneet blogistani. On hyvä tietää, että tätä luetaan. :)