Vierahia

Majatalosta päivää! Patja on lojunut lattialla toista viikkoa ja sohvaakin on kulutettu ahkerasti yövieraiden ja välillä majatalon isäntienkin toimesta. Ja hauskaa näiden sukulaisten kanssa on ollut, joskin myös aina vähän haikeaa hyvästien koittaessa. Oulusta lähtiessä asia ei ole minulle vaikea, sillä on aina kiva palata kotiin, mutta kun sukulaiseni ovat lähteneet täältä, on ikävä meinannut vähän puraista. Vaikka tiedän ettei taas mene edes kauaa, kun näen heitä uudelleen, niin olisin voinut pitää heidät vähän kauemmin täällä :) Oman lapsuudenperheeni jäsenet kun ovat minun juureni ja tunteneet minut aina.

"Parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa ovat juuret, ja siivet joilla lentää", on joku viisas joskus sanonut. Olen tainnut saada molemmat. Kiitos siis vieraille, tulkaa toistekin!

Rupesin tietysti suunnittelemaan vieraiden päänmenoksi kaikkea kivaa jo etukäteen. Heti törmäsin kuitenkin siihen ongelmaan, että täällä ei ole mitään tekemistä lapsille! Ympäröivistä kunnista kyllä löytyy huvipuistoa, kauppakeskuksia, kylpylöitä ja vaikka mitä. Mutta mitä Seinäjoella voi tehdä?! Paljon on tapahtumia kesän aikana, mutta ei mitään pysyvää "jännää". No, toisen porukan kanssa kävimme sitten Lakeuden ristissä. Hienot maisemat oli, mutta ei sekään mikään mieltä mullistava kokemus ollut. Ala-asteikäisille ja nuoremmille lapsille sopiva tekeminen löytyi nyt kesällä keskustan puistosta, jossa on ollut kesän ajan fiilispuisto. Tekemistä oli moneen lähtöön; löytyi sirkusvälineitä, palloja, pelejä jne. Ja kaikkea tätä sai kokeilla ilmaiseksi! Kiitos siis tästä ideasta Seinäjoki! Kävimme myös Kalajärvellä (joka on kyllä ihan mahtava paikka!) uimassa, mutta sekin on Peräseinäjoella, jonne täytyi lähteä autolla.

Toiseen vierailuporukkaan kuului sitten yksi teini-ikäinen ja viitosluokkalainen. Koska minulla ei ole autoa (vielä), niin jouduimme miettimään sellaista tekemistä, jota voi tehdä ilman autoa. Päätimme lähteä Tuuriin junalla. Sitä ennen matkustimme bussilla Seinäjoen keskustaan ja kulutimme luppoajan Seinäjoen kirjastossa, josta ainakin nuorempi vieras tykkäsi. Ihan yksinkertaista ei junalla matkaaminen Tuuriin ollut, sillä paikallisjunat kulkevat niin harvoin. Pääsimme kyllä paikan päälle ihan sopivaan aikaan, mutta seuraava Seinäjoelle menevä juna olisi lähtenyt jo 1,5 tunnin päästä, ja siitä seuraava vasta 6 tunnin päästä. Meidän täytyikin sitten mennä Tuurista taksilla Alavudelle ja sieltä bussilla Seinäjoelle. Asuakseen Etelä-Pohjanmaalla näköjään tarvitsee auton...

Tytöt taisivat kuitenkin ihan tykätä Tuurin reissusta. Kävimme myös katsomassa Labyrinttimaailman, joka sijaitsee ihan kauppakeskuksen vieressä. Kiva idea, mutta vieraani kyllästyivät melko nopeasti, sillä labyrintti oli melko vaikea, eikä kärsivällisyys oikein riittänyt. Ohjelmaamme kuului vielä illalla pesäpallopelin katsominen Koskenkorvalla, jonne onneksi pääsimme poikaystäväni kyydissä. Sitten illalla olimmekin niin väsyneitä, että katsoimme silmät puolitangossa leffaa ja olimme valmiita yöunille.

Muuten elämääni kuuluu lähinnä töitä, jotka ovat alkaneet maistua vähän puulta, kun uutuuden hohde on väistynyt. Odotan innolla sitä, että pääsen taas opiskelemaan, ja näemme ehkä joskus poikaystävänikin kanssa. Nythän elämämme on ollut sitä, että hän on ollut päivät töissä, minä illat/yöt ja olemme vain nukkuneet yhdessä. Pienet arjen huomionosoitukset ovatkin olleet erityisen tärkeitä, joista alla yksi esimerkki. <3

Tällainen lappu odotti minua pöydällä yksi yö, kun tulin töistä. :) 

ps. täällä olikin vielä yksi tapahtuma viime viikonloppuna: Solar sound festival. Ehdin jo sitä ennen  juhlia, että nyt ei enää töissä ole niin kiire... Olin väärässä.