Nonii. Ensimmäinen askel pohojalaaseksi muuttumista kohti on otettu. Ostin auton. Se näyttäisi olevan melkein välttämätön asia täällä, koska niin kuin olen jo aikaisemmin vaahdonnut, niin julkiset eivät kulje täällä ja toisaalta myös kuntien välillä pitää päästä liikkumaan. Nyt käyn sitten kamppailua itseni kanssa, koska
a) saastutan luontoa
b) olen kulkenut sellaisia matkoja autolla, mitä aiemmin kuljin pyörällä eli hyötyliikunnan määrä vähenee.
Tästä syystä esim. tänään, kun kävin kuntosalilla AUTOLLA (yleensä menen pyörällä), minun oli pakko juosta siellä juoksumatolla ennen ja jälkeen harjoituksen 15 minuuttia. Olenkohan ihan terve? :D Ehkä tämä huono omatunto kuitenkin tästä vielä laantuu, sillä kyllähän elämä nyt vain on paljon helpompaa, kun on väline millä liikkua. Esimerkiksi eilen pääsin katsomaan poikaystäväni bändiä lähikuntaan, mikä ei ehkä muuten olisi ollut mahdollista. Silti aion pitää aiemmista periaatteistani kiinni ja kannustaa ihmisiä (ja erityisesti itseäni) pyörän käyttöön aina, kun se on mahdollista! (tänään satoi vettä. siksi menin autolla. seliseli.)
Lisäksi olen nyt ottanut ensiaskeleen vapaaehtoistyöhön. Kävin kriisikeskus Mobilessa muutama viikko sitten haastattelussa, ja viime viikolla alkoi vapaaehtoisten koulutus. Ainakin ensimmäin kerta vaikutti kivalta ja tässä saumassa on kiva nähdä vähän ihmisiä, sillä muuten istun lähinnä tietokoneen ääressä gradua tehden. Toisten kriisien kuunteleminen on varmasti rankkaa, mutta uskon ihmisten auttamisen tuovan minulle myös hyvää mieltä, enkä epäile hetkeäkään ettenkö kasvaisi siinä ihmisenä. Auttaminen on minun sydäntäni lähellä, ja jos voin jotakin ihmistä edes hetkellisesti vapaaehtoistyölläni auttaa, niin se on jo hienoa se.
Olisikohan minulla tullut lähdettyä vapaaehtoistyöhön, jos asuisin vielä Oulussa? Ehkä aikani ei siellä olisi siihen riittänyt.
Täällä näyttää jo syksyltä, joka onkin toiseksi paras vuodenaika. Kynttilät ja villasukat ovat ahkerassa kulutuksessa.
ps. Elämä tuntuu pelottavan ihanalta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti