Koska muutkin

Viimeisimmässä tekstissäni kerroin, että olen oppinut viime vuonna paljon itsestäni ja elämästäni. Oppimiani asioita olenkin sivunnut jo aiemmin blogissani, mutta nyt avaan vielä enemmän yhtä asiaa, joka on ollut ehkä tähän astisen elämäni suurin oppi: rehellisyys.

Rehellisyyttä voi olla monentasoista. Ensimmäisenä sen ehkä liittää ihan arkipäiväiseen rehellisyyteen, siihen, että ei valehtele toisille tavallisissa arkipäivän asioissa. Voidaan myös ajatella, että parisuhteessa tulee olla toiselle rehellinen. Tärkeitä asioita molemmat, vaikka joskus mielestäni valkoisten valheiden käyttäminen arkipäivässä voi olla toisen ja oman mielenrauhan vuoksi ihan hyväkin asia. Tilanteesta riippuen toki. Kuinka moni esimerkiksi tunnustaa olleensa nukkumassa, jos joku herättää puhelinsoitolla?

Nyt en kuitenkaan puhu tällaisista kaikista näkyvimmistä rehellisyyden muodoista, vaan jostain syvemmästä. Olen huomannut, että tämä rehellisyys vaikuttaa omaan elämään todella paljon, ja sieltä voi löytää onnen ja tyytyväisyyden elämään. Se vaikuttaa myös arjen rehellisyyteen ja parisuhteessa rehellisenä olemiseen. Olla rehellinen itselle - niin vaikeaa kuin helppoa se onkin. 

Olen oppinut, että yksi tärkeimmistä asioista elämässä on kuunnella itseään. Mitä minä itse haluan elämältä, ja mikä tekee juuri minut onnelliseksi? On hyvin helppoa ajautua seuraamaan ympäristöään ja tehdä valintoja sen perusteella, "koska muutkin". Minun täytyy mennä naimisiin, koska muutkin. Täytyy tehdä lapsia, koska muutkin. Täytyy ostaa omakotitalo, koska muutkin. Täytyy matkustella, koska muutkin. Elämästä tulee helposti suorittamista, kun yrittää haalia itselleen nämä kaikki asiat, vain sopeutuakseen ympäristöön, ja saadakseen ehkä hyväksyntää muilta. Harva kyseenalaistaa tällaisia valintoja, sillä ne ovat tuttuja, tavallisia, ja turvallisia. En tarkoita, että näissä valinnoissa olisi jotain väärää, mutta olen itse huomannut, että on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan asioiden merkityksiä itselle. Mitä lasten saanti merkitsee minulle? Mitä avioliitto merkitsee minulle? 

Myönnän, että itse olin tuossa oravanpyörässä ja suorittamisen mentaliteetissa aiemmin mukana. Vertailin omia "saavutuksiani" muihin ja huomasin olevani jäljessä ikäisteni elämää. On kuitenkin ollut hyvin vapauttavaa ymmärtää, että elän omaa elämääni vapaana ympäristön paneista. Elämäni on ainutlaatuinen juuri tällaisena ja olen varmasti saavuttanut jotakin muuta sillä aikaa, kun muut ovat tehneet lapsia ja ostaneet taloja. Minun on täytynyt tehdä oma kasvumatkani päästäkseni tähän. Toisilla tuo kasvu tapahtuu näemmä hieman nopeampaa. Mutta hei, äitini onkin hämeestä kotoisin, ja hämäläisethän ovat tunnetusti hitaita. (pieni kevennys näinkin vakavan asian sekaan ;)

Uskon, että tyytyväisyys elämään ja kiitollisuus kaikesta hyvästä kumpuaa siitä, että on ollut rehellinen itselleen. Valintoja ei ole tehty vain miellyttääkseen muita (vanhempiaan, ystäviään, yhteiskuntaa), vaan ne on tehty omasta tahdosta ja omaa minuutta kuunnellen. Siksi tällainen "puhtaalta pöydältä aloittaminen" uudella paikkakunnalla on ihan hyvä asia ihmisen elämässä. Voin tehdä niitä asioita, joista oikeasti pidän. Olen aloittanut uusia harrastuksia, ottanut (saanut) enemmän aikaa itselle ja saanut harrastaa myös tätä, mistä pidän todella paljon: kirjoittamista. 

Rehellisyyttä olen pyrkinyt vaalimaan myös tässä blogissa kertoen rehellisesti mitä iloja, suruja ja haasteita uudelle paikkakunnalle muuttamiseen liittyy. Uskon myös, että kun ihminen on rehellinen muille elämästään ja tunteistaan siihen liittyen, hän voi kokea suurempaa yhteyttä toisiin, saada ja antaa empatiaa toisille, sekä oppia tuntemaan toista ihmistä - ja itseään- entistä paremmin. Siksi toisen ihmisen kuunteleminen ja aito läsnäolo voi auttaa enemmän kuin mitkään ulkoa opetellut valmiit ohjeet ja neuvot.

Kuuntele siis itseäsi ja muita - saatat löytää onnen. :)