Niin lähti mieheni taas kolmen päivän keikkareissulle. Minä itse lähden huomenna Helsinkiin koulutukseen, ja lauantaina vuorossa olisi koulutusta Seinäjoella.
Välillä, kun toinen puoliskoni on kotona, jopa kaipaan omaa aikaa. On ihanaa olla yksin ja tehdä omia juttuja. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun hän lähtee reissuun, minulla tulee heti ikävä. En kuitenkaan haluaisi olla hetkeäkään erossa toisesta, vaikka silti haluankin. Ehkä nämä reissut ovat ikävöittävämpiä siksi, että tiedän joutuvani olemaan yötkin yksin. Jos käyn arkena omassa harrastuksessa ja olen hänestä hetken erossa, saan sentään yöksi mennä toisen viereen.
Minusta ikävä on kuitenkin ihanakin asia. Huolestuneempi olisin, jos oikein odottaisin sitä, että hän lähtee reissuun. Ikävä pitää suhteen elävänä ja kipinän yllä.
Onko teillä samanlaisia tuntemuksia? Miten kestätte sen, kun puoliso on pitkän aikaa poissa kotoa? Onko ikävä ihana vai kamala asia?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti