Vuosipäivitys!

Ajatella. Olen ollut seinäjokelainen vuoden! VUODEN! enkä ole vielä muuttanut pois! On aika hieman tarkastella mennyttä vuotta.

Vuoteen on mahtunut monenlaisia tunteita: iloa, surua, onnea, jännitystä, haikeutta, ikävää, innostusta, harmistusta, oivallusta. Katsoessani taaksepäin, ensimmäiset kuukaudet menivät haikeuden ja innostuksen sekaisissa tunnelmissa tutkiessani uutta elinympäristöäni. Kesällä podin ikävää Ouluun, kun luulin että minut unohdetaan siellä. Syksyllä tunteet kuitenkin tasapainottuivat ja elämä Seinäjoella alkoi tasaantua. Tajusin, että ystävät ja perhe eivät katoa ja täältäkin voi löytyä uusia ystäviä. Tästä asiasta hyvä osoitus onkin se, että oululainen ystäväni pyysi minua kaasoksi, vaikka asunkin kaukana. Olen todella otettu tästä kunniatehtävästä! <3

Ensimmäisiä "ympäristön tutkimisreissuja"

Mikä seinäjokisessa olemisessa on parasta? Parasta ehdottomasti on sijainti. Olen matkustanut ympäri Suomea enemmän kuin ikinä, ja se on mukavaa! Reissuja miettiessä ei tarvitse ensimmäisenä miettiä, että "jaksanko minä nyt lähteä Helsinkiin asti katsomaan jotain bändiä", vaan voin käydä siellä vaikka päivän reissulla. Parasta myös on ruuhkattomuus. En ole koskaan jumittanut täällä liikenneruuhkiin, vaan voin luottaa että pääsen paikasta toiseen näppärästi. Oulussa ei tähän voi luottaa, saati vielä Oulua isommissa kaupungeissa. Parasta on myös ystävälliset, rennot, huumorintajuiset pohjalaiset ihmiset. Parasta on myös tietysti mieheni ja hänen perhe sekä uudet ystäväni. 

Kesän viettoa Himoksella ja joulun viettoa Rukalla.

Entä pahinta? Minulta usein kysytään, miten olen viihtynyt. Aloitan lauseen yleensä "olen kyllä viihtynyt, mutta..." Ja tämän jälkeen seuraa usein valitusta siitä, että Seinäjoella ei ole minulle tarpeeksi kulttuurista tarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia tai kauppoja. Joogaa, pieniä yksilöllisiä ravintoloita, kahviloita, erilaisia spontaaneja tapahtumia, tekemistä. Tämän asian takia en ole varma, että tulenko viihtymään täällä aina. Toistaiseksi olen tyytyväinen emmekä ole mihinkään muuttamassa, mutta. Jokin pieni asia se on, mutta toisaalta hyvin pieni. Kaikista pahinta tietysti kuitenkin on se, että perheeni ja ystäväni eivät ole täällä. 

Berliinin kahvilatarjontaa

Välillä tunnen itseni aika urbaaniksi täällä, vaikka en koskaan Oulussa asuessani pitänyt sitä mitenkään urbaanina. Näin kaukaa katsottuna se kuitenkin on. Ainakin verrattuna Seinäjokeen..

Mitä te kaipaatte asuinympäristöltänne? Onko tärkeintä hiljaisuus vai kaipaatteko ympärillenne "äksöniä"?