Joku on joskus sanonut, että kestää viisi vuotta, ennen kuin uudelle paikkakunnalle kiinnittyy. Minä olen ollut Seinäjoella 1,5 vuotta. Minun matikkapääni kertoo, että menee vielä 3,5 vuotta ennen kuin koen olevani kotiutunut.
Kyllä elämä onkin jonkin verran alkuajoista helpottunut. Olen saanut rakennettua verkostoa tänne ja saanut kavereita. Mutta tiedättekö mikä minua ärsyttää?
Se, että kukaan ei koskaan käy meillä kylässä. Meillä ei ole oikein sellaisia yhteisiä kavereita mieheni kanssa, jotka tulisivat kylään. Vai eikö täällä ole tapana käydä kylässä? Olen kyllä sanonut kavereilleni, että voisivat käydä joskus, mutta en myöskään jaksaisi aina olla se joka asiaa ehdottaa.
Käyvätkö ihmiset ylipäätään enää toistensa luona kylässä? Johtuuko se tästä sosiaalisen median maailmasta, että nykyään kylään ei lähdetä? Ja vaikka lähdettäisiin, niin silloinkin ensin soitetaan, voiko kylään tulla. Silloin kun minä olin lapsi, toisen ovelle vain ilmestyttiin. Ovatko ihmiset nykyään niin täydellisyyteen pyrkiviä, että eivät halua näyttää toisille sotkuista kotiaan? Pitääkö kaikki tapaamiset nykyään laittaa kalenteriin ylös? Mitä tapahtui hetkessä elämiselle?
Voin kertoa teille, että jos joskus tulen luoksesi kylään ilmoittamatta, en varmasti katso kuinka siistiä tai sotkuista luonasi on. Sehän vain kertoo elämästä. Ja jos joku teistä on joskus käynyt minun kotonani ilmoittamatta, tietää, että minä en varsinkaan ole kovin järjestelmällinen ihminen, valitettavasti :D
Joka tapauksessa, toivon että sitten 3,5 vuoden kuluttua minulla on tuttuja, jotka tulevat kylään.
Aika moni myös on sanonut minulle kuulleen, että pohjalaisiin on vaikea tutustua. Se kyllä pitää ainakin osittain paikkansa. Kaikilla on omat piirit, joihin ei ulkopuolisia huolita. Sekin usein ärsyttää.
Ei muuta. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti